Istuin juuri kolmessa palaverissa. Jokaisen palaverin tunnelma oli selkeästi toisistaan poikkeava. Keskittymällä osallistujien kehon kieleen kuka hyvänsä olisi voinut aistia kokouksissa käsiteltävien aiheiden herättämät fiilikset.
Emme siis tarvitse kuuloaistia, emmekä sanoja välittääksemme mielipiteemme esiin nouseviin asioihin. Epäselvyyksiä ja hämmennystä yleensä herättääkin sanojen ja sanattoman viestinnän ristiriidat. Jospa kaikki ymmärtäisimme, että tunteemme ovat kuin viruksia, ne tarttuvat kehon kielen avulla. Mietippä seuraavassa palaverissa istuessasi mitä virusta levität?